Auton esittely
Kuukausi matkaa taitettu ja kotina on toiminut 2007 vuoden Citroen Jumperin pohjalle rakennettu Globecarin retkeilyauto. Vähän tuunattuna. Auton hankinta oli suoraviivainen prosessi. Kun sopiva löytyi niin kaupat lyötiin lukkoon aikalailla samantien. Jonkin aikaa olin retkeilyautoa katsonut, mutta kun kokemusta oli vähän, niin ei ollut oikein edes kunnolla tietämystä mitä autolta halusi. Toki hintalapun ja kilometrien piti olla järkevässä suhteessa toisiinsa. Se oli oikeastaan ainut määre autoa ostaessa. Tutkimustyötä oli tehty, mutta ei sitä ollut edes kunnolla tietoa mihin oli ryhtymässä. 
Olen joskus aika impulsiivinen ihminen. Jos olen jotain päättänyt niin menen sitä kohti määrätietoisesti. Niinkuin tätäkin autoa ostaessa. Toki järkeä pitää olla päässä sopivasti, mutta ehkä omaan elämänfilosofiaan kuuluu myös ajoittain heittäytyminen. Nyt Kreikassa kirjoitellessani en voi olla kuin vain tyytyväinen siinä hetkessä heittäytymiseen. Retkeilyauto on vienyt sellaisiin paikkoihin mitä en olisi koskaan osannut kuvitellakaan. Tutustunut paljon mielenkiintoisiin ihmisiin. Oppinut paljon uutta. Ja laajentanut ylipäänsä omaa maailmankatsomusta. Matkailun kautta olen löytänyt itselleni mieleisen työn. Ja tavannut ihmisen jonka kanssa voisi matkustaa vaikka maailman ympäri. Aika isoja juttuja siis.
Matkailuautolla matkustamiseen ei loppujen lopuksi tarvitse paljon. Toki jonkinlainen pesämuna pitää olla auton tai vaunun hankintaan, mutta vähällä reissussa pärjää. 
Retkeilyauton tavaratila riittää mainiosti kaikelle mukaan otettavalle. Rakensin kuitenkin retkeilyauton taakse vedettävän lavetin johon mahtuu muutama muovilaatikko ja muuta tarpeellista. Helpottaa takaosan käyttöä melkoisesti. Kun pidempää matkaa kulkee, niin tällaisia pieniä asioita arvostaa. Säilytystilasta tuli monin tavoin toiminnallisempi vedettävän lavetin ansiosta. Takaa ei tarvitse kaivaa kaikkea ulos, jos haluaa jotain taaimmaisesta laatikosta. Ja loppujen lopuksi se vaati vain hieman puutavaraa, kestävät liukukiskot ja aikaa. Ei siis kovin kummoinen juttu rakentaa.
Auto oli aikalailla pelkkää pyökkiä sisustaltaan kun se ostettiin. Ja jälkeenpäin ajateltuna vähän kuin värityskirja joka kaipasi väriä. Kaapistoja on maalattu kalkkimaalilla, joka on täysin myrkytön. 
Vessassa taas käytettin vasaralakkaa, joka kieltämättä aiheutti melkoisen hajun autoon sitä maalatessa. Samoin teki suihkualtaan epoksilattia. Siinä vaiheessa auto oli lähinnä työmatkakäytössä, joten ei asumista haitannut. Kalkkimaali kestää käytössä suhteellisen hyvin päälle tulevan lakan takia. Mutta vaatii aikaajoin paikkamaalausta. Osa seinistä tapetoitiin myös vinyylikalvolla, jotka toi uudenlaista puunsävyä sisustaan. Lattialle leikattiin Termomatot ja ne on ollut todella hyvät käytössä. Se poistaa suoraa kosketusta kylmään lattiaan ja on mukava jalalle. Kestää koira käytössä myös hyvin. Aika monelle asiakkaalle on tullut suositteltua tuota, jos miettivät mattoja autoon tai vaunuun. Toimitus on todella nopea ja mattoa on helppo leikata oikeisiin mittoihin. Meillä Misevalla löytyy myös muutama koepala hallista, jos niitä joskus haluaa ihmetellä. 
Oven sisätulon eteen leikattiin vielä kurastoppari joka ottaa isoimmat moskat kengistä ja tassuista autoon tullessa. Kun autosta on tullut osittain koti, niin sisustusta on mietitty mieluisaksi ja oman näköiseksi. Verhot, pienet taulut ja yksityiskohdat tekevät meidän mielestä autosta kotoisamman. Keittiönkaapiston viereen rakennettiin oma hylly juomavedelle ja kaikki istuimet päälystettiin uudestaan. Matkustajan penkkiin laitettiin ns. tuubiresoria joka toimii todella hyvin suorakulmion muotoisiin kappaleisiin. Sitä tulee myös suositeltua asiakkaalle, jos mielii muuttaa auton tai vaunun värimaailmaa. Ja aika paljon näkeekin että ihmiset tuota käyttää. Ompelukankaat.fi löytyy tällä hetkellä 32 eri värivaihtoehtoa.
Isoin muutos oli WC- ja suihkutila. Ensimmäisen reissun jälkeen tuli tutkittua paljon kokemuksia erottelevasta vessasta. 
Aluksi suunnitelma oli vaihtaa pelkkä pönttö, mutta rakennusurakkaa aloittaessa purettiinkin vessa kokonaan. Töiden ohessa siitä meinasi tulla melkoinen Iisakin kirkko, mutta selvittiin ja lopputuloksestakin tuli mieluisa. Uuden pöntön lisäksi suihkutila kasvoi ja wc-tilasta tuli enemmän muun auton näköinen. Pelkän pöntön olisi voinut asentaa hyvinkin helposti. Sähköt löytyi vanhasta kemiallisesta vessasta ja oikeastaan se vaati vain läpiviennin tuuletusaukon muodossa ulos. Tuo onnistui helposti vanhan kemiallisen wc:n huoltoluukun muokkaamisella. Erottelevia pönttöjä oli paljon ja pienemmässä retkeilyautossa kulkeekin mukana Boxion versio. Erittäin toimiva sekin, mutta enemmän ehkä portapottan tilalle. Ainakin mitä katsonut erilaisia arvosteluja, niin moni ollut siihen tyytyväinen. Jumperiin valittiin Separett Tiny pönttö ja se on tällä reissulla osoittaunut toimivaksi. Kooltaan se on hieman iso, joten jos päätyy vaihtamaan joskus kemiallista vessaa, niin kannattaa pyöriä mittanauhan kanssa vessassa ennen ostopäätöstä.
Tiedossa oli jo viime reissulla että autolla ollaan pidempään reissussa Euroopassa. Aika nopeasti alkoi mietityttämään miten kaasu riittää elämiseen kun jääkaappi, hella ja lämmitys toimii kaasulla. Ratkaisu oli silloin kiinteä kaasutankki. 
Tästä olikin aikaisemminkin blogissa jo puhetta ja todettakoon että ratkaisu on ollut hyvin toimiva. Kaasuahan ei juuri kuulu, jos lämmitystä ei käytä. Silloin riittäisi varmasti myös pullot perässä, mutta talviaikaan reissatessa lämmitys on olennainen osa matkamukavuutta. Eikä oikeastaan ole mitään syytä miksi autossa ei toimivaa lämmitintä olisi, kun vaihtoehtoja on monia. Kun viime reissulla vanha Truma antautui, niin mietinnässä oli myös diesellämmittimen asennus. Koska autosta löytyi jo tuo kiinteä kaasutankki ja sen käyttö oli ollut niin vaivatonta, niin päädyttiin tuttuun kaasulämmitykseen. Kaasua saa lähes kaikilta polttoaineasemilta ja sillä saa retkeilyauton sisälle uikkarikelit halutessaan. Eikä eteläisessä Euroopassa muutenkaan talvella ole niin kylmä että lämmityksen pitäisi olla kokoajan päällä. Lähinnä aamulla, jos yö on ollut viileä tai silloinkaan. Aurinko lämmittää. Jos autoa miettisi kokovuotiseen käyttöön Suomessa tai tietäisi että matkailaan paljon talvisissa maisemissa, niin silloin lämmitykseen ja eristykseen kiinnittäisin erityistä huomiota.
Tilaa ei retkeilyautoissa ole liikaa. Joidenkin mielestä on mahdotonta ajatellakaan sellaisella matkustamista, kun taas toiset mielii mahdollisimman pientä, lyhyttä ja kevyttä kulkinetta. Meillä on Misevallakin myynnissä pieni Sprinterin alustainen EMC ja Nissanin koriin rakennettu todella kompakti Tramobilin retkeilyauto. Pieni auto mahdollistaa erilaisen matkustamisen ja antaa enemmän vaihtoehtoja sille mihin auton saa parkkiin. Asiakkaiden kanssa keskustelu on tosin myös opettanut sen, että isommillakin autoilla tai vaunuilla voi puskailla. Eikä mennä nyt saksalaisten suosimiin off road rekkoihin. 
Auton koko määrittää tottakai myös sisätiloja. Yleensä autoissa on kohtuu isot ruokapöydät, lähinnä senkin takia että niistä saa rakennettua sänkypaikan ruokailutilaan. Kun tuolle sängylle ei tässä autossa ole tarvetta, niin looginen ratkaisu oli käydä rautakaupasta ostamassa pienempi puulevy ja alkaa askartelemaan. Pleksi puulevyn päälle ja tuo nykyinen on toimittanut hyvin ruokapöydän ja työskentelytilan virkaa. Mikä tärkeintä, säästänyt oleskelutilaa. Jos jotain vielä muuttaisi ”olohuoneessa”, niin penkin kääntäisi oven suuntaan ja tekisi siitä jonkinlaisen sohvan. Ihan vain sen takia että tällä hetkellä oven päältä saa laskettua valkokankaan ja siihen heijastettua projektorilla kuvaa. Löhöilysohva lisäisi katselumukavuutta, mutta ehkä sitten joskus. Vaatisi myös muutoskatsastuksen autoon.
Vaikka autoa ostaessa ei vielä matkailuautoista juuri mitään tiennyt, niin aurinkopaneelit ja invertteri tuli hommattua. Off-grid matkailua ajatellen aurinkopaneelit on aikalailla oltava, jos haluaa että hupiakuissa riittää virtaa. Oma mielipide on myös se, että paneelit katolla on järkevämpi kuin erilliset, jotka pitää aina pysähtyessä asentaa lataamaan. Tällöin aurinkopaneelit lataavat myös ajon aikana, eikä virta lopu kesken. Kunhan akkukapasiteettia on vain tarpeeksi. Tässä retkeilyautossa löytyykin tupla-akut, yhteensä 200 Ah. Hupiakkujen lisäksi mukana kulkee kaksi Ecoflown virtapankkia, joilla saa ladattua kaikki mahdolliset vempaimet mitä mukana kulkee. Virtapankit saa taas ladattua invertterin kautta. Latausketju ei ehkä ole kaikista sähkötehokkain, mutta se toimii. Eikä sähköt ole millään reissulla vielä loppuneet kesken. Jos olisi mahdollista, niin sähköä voisi myydä vaikka ulkopuolisille, sen verran paljon paneelit sitä tuottavat. Varsinkin kesällä. 
Hyvistä renkaista olikin jo blogin alkuvaiheessa puhetta ja tässä kohtaa on todettava että ne oli loistava hankinta. Hieman lisää maavaraa tuumakokojen myötä on ollut kaivattu lisä puskailuun. Eikä kitkarenkaista ole ollut haittaa mutaisilla poluilla. Seuraava muutos maavaraan liittyen on luultavasti portaan poistaminen auton pohjasta. Sen verran usein se tuntuu kolisevan jossain, että taitaa olla parempi luopua. Jalkakin vielä nousee ja koira jaksaa loikkia auton kyytiin. Ehkä erillinen jakkara voisi toimia paremmin meidän tapauksessa. 
Auto on kuin koti, kirjaimellisesti meidän tapauksessa. Siksi siihen on halunnut panostaa ja tehdä muutoksia millä siitä on saatu mieluisampi, kotoisampi. Se ei ole vain kulkuväline millä matkustetaan paikasta a paikkaan b, vaan siinä vietetään aikaa, nukutaan ja kokataan. Tiedän paljon tiellä kulkijoita joilla on sama filosofia ja haluavat tehdä autostaan oman näköisen. Oli se sitten alunalkaen pakettiautosta tehty tai tuunattu valmiista paketista. Se että tämä auto oli hieman vanhempi, helpotti päätöstä alkaa tuunaamaan sisustaa vähän isommalla kädellä. Eikä se omastakaan mielestä nyt huonosti ole onnistunut. Edelleen auton ikä ja kilometrit varmasti määrittelevät sen arvoa eniten. Ja se että kaikki toimii. Tulevaisuuden suunnitelmissa on vielä joskus rakentaa keittiö uudestaan. Kahdelle ravintola-alalla työskennelleelle laskutila ei oikein riitä ja kaapistot pitäis saada toimimaan paremmin. Toinen Iisakin kirkko siis jossain vaiheessa tulossa. Keittiön muutoksen myötä on myös mietitty kompressorijääkaapin ostamista. Moni kehuu sitä ja tässä autossa akkukapasiteettikin riittäisi. Jääköön ajatus siis vielä muhimaan. Valaistukselle voisi myös tehdä jotain. Pelkästään makuutilan valojen vaihto ei riittänyt. Vaikka silläkin sai usb-latauksen sängyn viereen. Pieni ulkovalo olisi kiva pimeinä iltoina ja elokuvailtoina taas himmennettävät ledivalot olisi jo suorastaan luxusta. 
Mutta aina on jotain. Oli se sitten omakotitalo, rivitalo, kerrostalon asunto, puoli-integroitu asuntoauto, asuntovaunu tai retkeily auto, aina riittää puuhaa. Ja ihan yhtälailla tekemistä riittää jos matkailuauto toimii kesäreissuja varten. Jotain päivitystarpeita keksii aina. Kyllä sen monesti aistii miten tärkeitä autot tai vaunut ovat kun ihmiset niitä esittelee. Tai kun päädytään ostamaan uusi, niin nopeasti tulee idoita miten niitä aletaan sisustamaan. Monelle siitä tulee kuitenkin se koti pyörien päällä.
Matkaterveisin,
Mirko Kekkonen