
Kreikka
Matka kohti pohjoista on alkanut ja viimeisiä päiviä viedään Kreikan upeilla rannoilla. Ja rantojahan täällä riittää. Viimeisenä Kreikan etappina on Lefkadan saari ja Instagramin puolella kun asiasta mainitsi, niin moni kyseistä paikkaa kehui.
Eikä ihme. Vaikka tälläkin reissulla on monia rantoja nähnyt, niin kieltämättä saari on upea paikka. Missään muualla ei ole vesi ollut yhtä turkoosia kuin täällä. Suorastaan hämmentävän väristä välillä. Saari ei sovi ehkä isommille autoille ja yhdistelmille kapeiden teiden takia, mutta Ruurikki retkiksellä on hyvin mahtunut kulkemaan.
Reitti takaisinpäin on kulkenut Kreikan länsirannikkoa pitkin ja huomaa, että näillä rannoilla on muitakin puskaillijoita. Porukkaa onkin liikkeellä kuulemma enemmän kuin viime talvena, ja samaa tarinaa kuulee myös Espanjan suunnalta sekä muualta Euroopasta. Ovatko ihmiset siis löytäneet talvimatkailun vai ollaanko uuden matkailuautobuumin kynnyksellä?
Talvimatkailu täällä on ollut kieltämättä kivaa. Vaikka joka päivä ei olekaan shortsipäivä ja sadepäiviäkin on ollut, niin Kreikka on tarjonnut parastaan. Maisemat on upeita ja puskaparkeissa on saanut olla rauhassa. Ja ehkä talvimatkailussa se onkin juuri osa reissun viehätystä. Oma rauha. En ole varma houkuttaisiko Kreikan kesähelteet tänne ajelemaan autolla. Jokainen autolla tai vaunulla kulkeva tietää että ne kuumimmat päivät eivät välttämättä ole aina herkkua. Varsinkin jos on eläin reissussa mukana. Toinen seikka kesällä on parkkien ruuhkaisuus ja turistikauden hälinä. Viime vuonna Kreikassa vieraili 32,7 miljoonaa turistia. Määrä on sen verran suuri, että se näkyy täällä varmasti joka puolella. Kun taas talvella osa kylistä tuntuu uinuvan talviunta, eivätkä kaikki paikat ole edes auki. Mutta se ei ole meitä haitannut. Ehkä off-grid matkustamisen omavaraisuus kantaa myös ajatustasolla ja pärjäillään tarvittaessa ilman ihmeempiä palveluita. Kunhan vettä ja ruokaa saa jostain.
Mitään ennakko-odotuksia ei maasta ollut ja kyllä tänne mielellään tulisi uudestaankin. Kreikka on iso ja sen muoto tekee siitä kiinnostavan kohteen autolla tutkimiseen. Kaupunkeja, kyliä, rantoja, vuoria ja luontoa riittää. Jos tänne päätyy matkustamaan kevät-syys kaudella, niin maasta löytyy myös huima määrä hienoja caravan-alueita, upeilta paikoilta. Enkä sulkisi pois isommallakaan autolla Kreikassa matkustamista. Usein rantojen läheisyydestä löytyy joku alue, mihin mahtuu pidemmälläkin pelillä. Kreikassa näkeekin monenlaista kulkuvälinettä. Vanhoista palo-autoista tehtyjä matkarekkoja, omavalmisteisia retkiksiä, 80-luvulta kunnostettuja Kleinbusseja ja uusinta uutta matkailuautoa. Selvästi monipuolisempaa kalustoa mitä viime vuonna lännessä. Ja henkilökohtaisesti mieltä lämmittää nähdä muutakin kuin uuden karheaa kalustoa. Helsingin Caravan messuilla Pre-Loved osasto kääntyi hienosti suomenkielelle ”uudelleen rakastettavat”. Suoraan asiakkaan suusta kuultuna. Täällä Kreikassa on siis liikkeellä paljon uudelleen rakastettavia matkailuautoja. Niitä mitä usein Misevan valikoimastakin löytyy. Jos vastaavanlainen kuvan Unimog tulisi meille myyntiin, niin veikkaanpa että myyjämme Sauli olisi siitä heti kiinnostunut. Terveisiä Turenkiin.
Kaksi kuukautta Kreikassa on mennyt todella nopeasti ja ollaan nähty loppujen lopuksi vain pieni siivu maata. Lähinnä rantoja kulkien ja isoimmat kaupungit ovat olleet lyhyitä visiittejä. Ateena, Thessaloniki ja Patras tarjoaisivat kaikki varmasti viikoiksi tutkittavaa, jos kaupunkilomat kiinnostaisi. Kreikassa on myös paljon saaria joiden välillä tehdään niin sanottua island hoppingia. ”Hypitään” saarelta toiselle ja tutkitaan niitä. Rodos, Kos, Korfu, Samos ja Kreeta varmasti tunnetuimpia. Kreeta olikin alunperin tälle reissulle korvamerkittynä jos matkasuunnitelma olisi taipunut siihen. Eikä aina tarvitse yrittää nähdä kaikkea, paikkoja on hyvä jättää nähtäväksi seuraavaakin kertaa ajatellen.
Kreikan nurja puoli on välillä sen roskaisuus. Sitä ei pääse täällä karkuun juuri missään. Onneksi roskia voi kerätä rannoilta, vaikka se onkin aika pieni teko kokonaiskuvaa ajatellen. Autolla matkatessa näkee välillä sellaista, mitä tavallinen turisti ei ehkä huomaa. On helppo ummistaa silmät kurjilta asioita kauniissa maisemissa. Ja selvästi turismiin tarkoitetut alueet ovat niitä siisteimpiä paikkoja. Asenteiden pitäisi muuttua ja toivottavasti joku tuleva sukupolvi sen muutoksen täällä tekee. Muutoin Kreikka hukkuu roskaan ja jätteeseen.
Kreikkaan tulee varmasti tehtyä reissu uudestaan. Vaikka talvi oli täällä viime vuotta kylmempi, niin keleistä ei voi valittaa. Aurinkoa ja lämpöä on riittänyt mukavasti. Sadepäiviä on toki ollut ja yölämmöt kylmimmillään jossain viiden tietämillä. Pipoa ei ole silti tarvinnut kaivaa esille. Ja selvästi täällä ollaan menossa nyt kevättä kohti. Kirsikkapuut kukkii ja ulkona tulee auringossa suorastaan hiki. Auton lämmityskään ei enää hurahda öisin päälle. Päivälämmöt vaihtelee jo kuudentoista ja yhdeksäntoista välillä varjossa.
Kyllähän tämä lämpö ja aurinko vaan piristää mieltä. Varsinkin kun välillä saa laittaa shortsit ja släbärit jalkaan. Ja sitähän täältä tultiin hakemaan, valoa ja lämpöä, jonkinlaista mielen kirkkautta. Kreikka on tarjoillut matkailuautoiluun myös aavistuksen enemmän vapautta kuin läntinen Eurooppa. Voisi sanoa melkein puskaparkkeilijan paratiisiksi. Monella rannalla pääsee myös uimaan ja osalla niistä löytyy toimiva suihku. Kylmä tosin, mutta kuitenkin. Reissussa tuli myös innovoitua omaan autoon retkisuihku 2.0. Muutaman euron lisäosalla saatiin suihku suoraan hanaan kiinni ja lämmin suihku ulos tarvittaessa. Käytön ja kokemuksen kautta sitä keksii kaikenlaista.
Täällä matka vielä jatkuu, vaikka Kreikka jääkin taakse. Seuraa blogia tai Ruurikin Instagramia, niin tiedät missä seuraavaksi mennään.
Matkaterveisin,
Mirko Kekkonen