San Marino ja Ayrton Senna
San Marino jäi edellisellä kerralla väliin, kun määränpäänä oli Sisilia. Nyt tarjoutui kotimatkalla oivallinen tilaisuus pysähtyä lilliputti-valtiossa. Ja kannatti. San Marinosta löytyy parkkipaikkoja todella paljon. Matkailuautoille tarkoitettuja ilmaisia matkaparkkeja kolme. Näin talvella tilaa oli enemmän kuin reilusti ja suomalaisittain etsittiinkin se kauimmainen nurkka, missä ei ollut ketään. Parkkipaikka oli rinteessä, useammassa kerroksessa ja meidän nurkka oli ainut minne paistoi aurinko. Kyllä me suomalaiset vaan osataan eristäytyä ja etsiä aurinko varjoistakin. Tosin itse jäin hieman ihmettelemään muiden jäädessä varjoon, kun aurinkoenergiaakin oli tarjolla. Joka tapauksessa, kaupunkiin on helppo pysähtyä paikoitusta ajatellen. Tiet ovat kohtuu jyrkkiä ja tiukkoja mutkia, mutta isompiakin autoja näkyi matkaparkissa.
Itse San Marinon vanha kaupunki oli upea. Aika turistivetoiseksi tehty, mutta maisemia sai kyllä ihailla rauhassa. Linna ja sen alue on kuitenkin kohtuullisen iso, joten ruuhkaa ei talvella ollut. Yhdessä ravintolassa oli ruokalistakin suomeksi, veikkaan että ihmismäärä on kesäkuukausina hieman erilainen. Samoin kaupungissa on paljon erilaisia turisteille tarkoitettuja kauppoja. Luksuskaupoista jääkaappimagneetteihin. Erikoisuutena oli erilaisia miekkoja ja kuulapyssyjä myyvät kaupat. Ihmeteltiin noita oma aikamme, kunnes San Marinon historiaa lukiessa tuli selväksi että kaupunki on ollut aikanaa kuuluisa aseista. Siellä on innovoitu uusia keksintöjä ja löytyipä muurien kätköistä kidutusmuseokin.
Gondolihissi oli huollossa nyt talviaikaan, joten edessä oli kiipeilyä. Ja sehän on vain hyvää hyötyliikuntaa. Rappusten määrä ja jyrkkyys pääsi ehkä hieman yllättämään. Parkkipaikkoja olisi löytynyt ylempää linnan läheltä, mutta vielä kun jalka nousee, niin pitää jaksaa. Ja kävi vielä hyvä tuuri, että meille osui aurinkoinen päivä. Täällä Italiassa on muutaman kerran osunut niin sankat sumut ettei maisemista ole ollut tietoakaan. Toisaalta on kiva ettei ole liian kuumakaan. Noiden rappusten jälkeen olisi varmasti kesähelteellä ollut jo suihkun tarpeessa. Päivän saa San Marinossa kulumaan linnoitusta ja kaupunkia kierrellen helposti. Ravintoloita löytyy ylhäältä linnoituksesta todella paljon. Hyvä on ehkä vähän selvittää mihin haluaa mennä, jos nälkä yllättää. Mitä ravintoloita itse sen verran tutki, että osa on aikalailla turistiruokaloita, mutta seasta löytyy myös pitkään San Marinossa marinoituneita paikkoja. Varmasti löytyy jokaiselle jotain. Päälimmäiseksi San Marinosta jäi mieleen nuo upeat maisemat ja pitkät, pitkät rappuset.
Ja ainakin tällä kokemuksella voin suositella päiväreissua San Marinoon. Miksi ei pidemmäksikin aikaa. Tuota parkkitilaa tosiaan on tuolla sen verran paljon, että uskoisin että kesälläkin sekaan mahtuu. Ja vinkki vitonen vielä. San Marinossa on edullisempaa dieseliä. Siinäkin jo syy pysähdykseen. Muutoin hintataso on aikalailla sama mikä Italiassakin.
San Marinosta ei ole pitkä matka Imolan moottoriradalle, noin puolitoista tuntia. Imolan rata kulki aikanaan San Marino GP nimellä ja siitä oikeastaan lähtikin radan etsiminen kartalta. San Marino on sen verran pieni paikka, että ihmeteltiin missä se rata oikein kulkee. Radan historian tietäen, olihan siinä kiinnostava pysähtyä. Matkailuautolla matkustamisen etuja, jälleen kerran.
30.4.1994 oli surullinen päivä Imolan F1 radalla. Roland Ratzenberger kuoli aika-ajoissa Villeneuva-kaarteessa, auton etusiiven mentyä rikki ja hänen menetettyään auton hallinnan. Auto paiskautui seinään 300 kilometrin tuntinopeudella, 500 G:n voimalla. Suurin voima mitä koskaan mitattu F1 kolarissa. Razenbergeriltä katkesi niska ja hän menehtyi heti. 1.5.1994 Imolan musta viikonloppu sai jatkoa. Ayrton Senna menetti autonsa hallinnan Tamburello-mutkassa 309km/h vauhdissa ja törmäsi suojaamattomaan betonivalliin 211 kilometrin tuntivauhtia. Senna sai surmansa myöhemmin sairaalassa. Merkittävin kuolemaan johtanut syy oli kolarissa irronnut etupyörä tai sen ripustus, joka oli osunut hänen päähänsä.
Myös Rubens Barrichello oli perjantaina ajanut ulos radalta kolaroiden, murtanut nenänsä ja meinannut tukehtua omaan kieleensä. Kilpailun startissakin tapahtui peräänajo, jonka seurauksena 9 katsojaa vahingoittui, kun korin palasia sinkoutui katsomoon. Kaiken lisäksi neljä mekaanikkoa vahingoittui erillisessä onnettomuudessa varikkoalueella irronneen renkaan takia. Yhteen kisaviikonloppuun mahtui aivan tolkuton määrä kolareita ja vahingoittumisia. Muistan jotenkin vielä hämärästi että suomalainen selostaja, Matti Kyllönen, kommentoi viikonloppua painajaismaiseksi. Ja hän on myöhemmin kertonut sen olleen hänen uransa dramaattisin hetki. Enkä ihmettele hetkeäkään.
Senna oli ilmaissut GP:n viikonloppuna ettei olisi halunnut ajaa kilpailupäivänä. Hän ja Alain Prost olivat Ratzenbergerin kolarin jälkeen puhuneet myös, että autojen ja ratojen turvallisuudelle pitää tehdä jotain. Mustan viikonlopun jälkeen monia ratoja muutettiinkin hitaammiksi ja autoihin tehtiin muutoksia turvallisuutta ajatellen. Vaikka viikonloppu oli hyvin surullinen tapahtumiltaan koko autoilun historiassa, niin sen jälkeen moni asia muuttui parempaan suuntaan. Sennan autosta löytyi myös kolarin jälkeen Itävallan lippu, jota hän olisi halunnut pitää esillä ajetun kilpailun jälkeen kunnioittaakseen Ratzenbergeriä.
Sennan muistomerkki oli vaikuttava. Patsas oli jotenkin surullinen, Senna kyyryssä katsellen alaspäin vakavana. Käteen oli laitettu kukka, jota hän ikäänkuin katsoi. Paikalla oli hurjasti Brasilian ja muidenkin maiden lippuja. Viestejä ja terveisiä jonnekin tuonpuoleiseen. Vaikka viikonlopusta on jo yli 30 vuotta, niin se on yhä monen muistoissa. Istuin itsekin silloin katsomassa kilpailua televisiosta.
San Marinoa tai Sennan muistomerkkiä ei ollut merkattu mihinkään karttoihin kun lähdettiin Suomesta. Matka ja reitit on elänyt päivien mukaan ja Italiaankin päätettiin lähteä säiden takia. Täällä on ollut lämpimämpää kuin vaikkapa Kroatiassa. Ja on ollut ihan mahtavaa kierrellä Italiaa. Nähdä maata ja kulttuuria. Syödä pizzaa ja poiketa San Marinossa. Matkailuautolla matkustaminen tuo niin paljon joustavuutta matkustamiseen, ettei sitä aina itsekään kunnolla tajua. Tänään on viimeinen yö Italiassa ja huomenna matka jatkuu Sveitsiin. Kuvassa tuo kellojen ja fonduen maa jo siintää, meidän auto näkyy pienen venesataman vieressä Comojärvellä. Ihan mielenkiintoista nähdä päästäänkö lumisiin maisemiin tai mikä meitä vuorilla odottaa.
Matkaterveisin,
Mirko Kekkonen