Kokemuksen kautta
Italiaa on nyt koluttu parikymmentä päivää ja muutama vielä jäljellä. Kaiken kaikkiaan kilometrejä on takana 6534. Aika on mennyt nopeasti, mutta kun miettii miten paljon noiden kilometrien aikana on nähnyt, niin toisaalta taas hitaasti. Paljon on ehditty nähdä ja kokea. Jos voittaisin lotossa, niin tietäisin mihin rahani laittaisin. Matkustamiseen. Matkailuautolla matkustamiseen. Lottovoittoa odotellessa. Keskitytäänpä nyt hetki taas töiden tekemiseen.
Viime blogissa oli puhe tärkeästä tavarasta, joka meillä matkailuautoilla kulkevilla yleensä löytyy. Osalle ehkä itsestäänselvyys, mutta tätäkin blogia lukee moni, joka miettii matkailukukineen ostamista. Tai on juuri matkailun autolla aloittanut. Nimittäin vesiletku ja siihen liittyvät adapterit. Tavallaan asia on yksinkertainen, mutta jos ensimmäistä kertaa lähtee Eurooppaan, niin hyvä poimia muutama vinkki taskuun.
Viime vuonna, kun pidempi reissu oli edessä, niin juuri tämä asia oli hieman unohtunut. Kunnollinen vesiletku tuli ostettua vasta reissussa. Jotenkin sitä naivisti mietti, että lyhyellä letkun pätkällä pärjää, kun todellisuus osoittikin toisin. Huomasi taas että kokemuksen kautta oppii. Ja näinhän se oikeassa elämässäkin monesti menee. Tietoa voi haalia aiheesta kuin aiheesta monesta suunnasta. Mutta mikään ei kuitenkaan korvaa sitä omaa kokemusta, eikä kukaan voi elää sinun puolestasi. Joskus asiat pitää vain kokeilla ja kokea itse, ennenkuin tietää. Harhaudun nyt hieman taas aiheesta, mutta lupaan että vesiletkuun tullaan vielä lopussa.
Hyvänä esimerkkinä auton ostaminen. Tai vaunun. Jos päätyy vertailemaan ja lukemaan erinäisten palstojen mielipiteitä eri merkkien välillä, niin väitän ettei koskaan pääse lopputulokseen. Tai vähintäänkin oma budjetti paisuu niin suureksi, että tulee epäilys kannattaako mitään enää ostaa. Olen törmännyt tähän muutaman kerran myyjänä ja siinä kohtaa koen, että voin vain kertoa omat näkemykseni ja antaa aikaa päätökseen. Hoputtaminen ei ole yleensä hyödyksi ja pahimmillaan asiakas päätyy epävarmaan päätökseen, joka ei olekaan täysin oma. Olen törmännyt sellaiseenkin asiakkaaseen, joka on miettinyt jo useamman vuoden auton ostoa. Siinä kohtaa moni harkittu oli mennyt ohi ja mielikuva täydellisestä löydöstä alkoi olla epärealistinen budjettiin nähden. Eikä siinä, hyvä miettiä asiat kunnolla. Mutta nopeasti huomaa että, kaikki se aika mikä menee etsimiseen, olisi voitu käyttää matkailuun. Juuri siihen mistä on haaveillut.
Euroopassa kulkeminen on avannut omia silmiä siihen, millaisella kalustolla ihmiset täällä liikkuu. Italiassa ja Kreikassa näkee paljon enemmän vanhempia matkailuautoja mitä vaikkapa, Saksa, Espanja ja Portugali akselilla. Vaunuista puhumattakaan. Romaniassa, Bulgariassa ja Kreikassa todella monella näkyi pihalla matkailuvaunu. Vanha sellainen, mutta edelleen käytössä oleva. Näissä maissa ei selvästikään ole niin suuri merkitys sillä, että kulkineen pitäisi olla se uusin, isoin ja kaunein. Ja omasta mielestäni se on ihan terve asenne. Kunhan siitä kulkineesta pitää huolta, niin se tuo varmasti iloa pidemmäksikin aikaa. Tai jos tilan tarve muuttuu, niin ainahan kulkuneuvoa voi päivittää. Ei ole synti vaihtaa autoa jos haluaakin kokeilla jotain erilaista. Jos se lottovoitto tulisi, niin vaihtaisin autoja puolen vuoden välein. Uudet kokemukset kuuluu tähän harrastukseen. Joskus tuntuu että me suomalaiset häpeilemme jotenkin sitä että vaihdamme autoa ja haluamme jotain erilaista. Ihan turhaan.
Pohjois-Italiassa on tällä hetkellä selvästi enemmän matkailuautoja liikkeellä ja sanoisinkin, että pääosin ne ovat 90-luvun ja 2000 vuoden alkupään mallistoa. Enkä yritä nyt värittää parempaa kuvaa käytetyistä autoista, vaan kertoa mitä omin silmin reissussa näen. Itselläkin oma kalusto on 17-39 vuotta vanhaa, niiin jonkinlainen rakkaus näihin vanhempiin kulkineisiin löytyy. Olen myös omin silmin todistanut, että asiakas on vaihtanut 2020 vuoden puoli-integroidun matkailuauton 2000 vuoden täysintegroituun. Koska siinä oli enemmän tilaa ja tunneside vanhempaan malliin oli tärkeä. Samoin tällä reissulla tutustuin pariskuntaan jotka vaihtoivat 2012 mallin puoli-integroidun 1998 vuoden täysintegroituun. Kokemuksen kautta oppii.
Palataan siihen vesiletkuun. Vesipisteitä on monenlaisia ja sitä varten on hyvä olla adaptereita, sekä tarpeeksi pitkä letku. Ja niinkuin aikasemmin todettu, myös jonkinlainen vesiastia on hyvä olla olemassa. Ei vain veden säilytykseen, vaan siihen että paikasta A saa kannettua vettä paikkaan B. B:n ollessa se auton vesitankki. Autoa ei aina välttämättä saa vesipisteen viereen ja sen takia letkun pituudesta tai astiasta voi olla korvaamaton hyöty. Toinen tähän liittyvä asia on hygienia. Meillä on mukana tarvittaessa paketillinen kumihanskoja ja pullosta suhkittava desinfiointiaine. On tullut todistettua monta kertaa, että edellinen vesipistettä käyttävä pesee vessakasettia juomaveteen tarkoitetulla letkulla tai käsittelee vesihanaa samoilla käsillä kun puhdistellut vessaansa. Eräs Kaartin Vesa kertoi myös youtube videollaan, että vatsa oli mennyt sekaisin, kun kertakäyttöhanskat oli puuttuneet vessatyhjennyksessä ja pöpöt päässeet jotenkin kulkeutumaan elimistöön. Kaikenlaista voi sattua ja se on elämää. Eikä sitä pidä pelätä. Asioihin on aina hyvä varautua, käyttää järkeä ja viimeistään sen kokemuksen kautta oppii.
Italian reissulla tuli törmättyä tyhjennyspaikkaan missä oli samassa juomavesi. Juomaveden vieressä oli tarra missä on W-kirjain. W-kirjaimesta lähtee sana WC ja WASH. Ohessa kuva tarrasta. Toisella puolella tolppaa lukee että hana on juomavettä varten. Mutta juurihan tuon tarran pystyi tulkitsemaan WC:n pesuun? Eli aina syy ei välttämättä ole käyttäjässä, vaan ohjeetkin saattaa olla niin ja näin. Oma vinkki on se maalaisjärki. Tai tuhdit puhdistusaineet ja perus hygienian ylläpito. On itsekin tullut otettua juomavettä letkusta, mitä myöhemmin mietti, että missähän se on oikeasti ollut. Onneksi ei tullut vatsatautia. Ja kyllä se yleinen siisteys on se seikka mikä kertoo paljon. Tällä reissulla vedet on monesti otettu ihan niille tarkoituilta paikoilta. Paikkoja mitä paikallisetkin käyttää tai lähteistä missä on hanat.
Toimin itse hyvänä esimerkkinä, että kaikkea ei aina tarvitse olla mukana. Maailmanloppuun ei tarvitse varautua, vaan tien päällä voi poiketa kauppaan ja ostaa vaikkapa se puuttuva vesiletku. Mutta tavarana tuo on toki sellainen, joka on hyvä olla jo reissuun lähtiessä. Moneen asiaan pystyy ennakolta varautumaan. Vinkkinä vielä adaptereihin. Kannattaa jossain vaiheessa panostaa myös metalliseen versioon, kestää käytössä pidempään kuin muovinen.
Muita palautteissa esille tulleita tavaroita oli:
- Imuri
- Työkalut
- Ikkunan kuivain
- Ajokiilat
- Retkisuihku
- Kokoontaittuva ämpäri tai muu astia
- Harja kenkien puhdistukseen
- Leffojen katsomiseen joku laite
- Navigointiin Google maps oli yleisin
Aikalailla siis perusjuttuja ja kiitos vielä kaikille vastanneille. Myös usb-ladattavuutta oli korostettu palautteissa ja olen samaa mieltä. Sitä alkaa arkielämässäkin huomaamattaan ostamaan tavaroita jotka saa ladattua usb:n välityksellä. Eikä käyttötavat saisi olla isoimmasta päästä, kaiken pitää mahtua autoon mukaan. Mieluiten johonkin pieneen koloon. Edessä on itseasiassa seuraava matkaparkki Italiassa ja vieressä on suuri caravantarvikemyymälä. Odotan mielenkiinnolla mitä kaikkea sieltä löytyy ja miten saadaan kaikki tarpellinen auton kyytiin mukaan. Oletushan on ettei sieltä tyhjin käsin tulla pois.
Palatakseni vielä näihin vanhempiin autoihin, mitä tällä reissulla on nyt nähty. Kreikassa näki todellakin monenlaista kulkinetta. Ja kyllä vanhemmat mallit ja itse tehdyt pakettiautot korostui. Ehkä tuo kulkeminen on Kreikassakin sen verran villimpää, että puskaparkkiin ei ole tarve saapua upouudella ja uutuuttaan kiiltävällä Hymerillä. Eikä sekään väärin ole, päinvastoin uuden auton tuoksu on yksi parhaista tuoksuita mitä maailmassa voi olla. Heti basilikan, vasta-ajetun nurmikon ja kesäisen sateen kasteleman kuuman asfaltin tuoksu Helsingin Punavuoressa. No joo, mutta virkistävä on nähdä monenlaista aparaattia. Ja muutamaan on päässyt tutustumaan sisältäkin. Kestävää kehitystäkin ajatellen, kaiken ei tarvitse olla aina uutta. Eikä siinä ole mitään pahaa ajaa vanhemmalla autolla. Itse näen sen mahdollisuutena tuunaamiseen ja harrastamiseen. Jokaista naarmua tai nirhaisua ei tarvitse pelätä. Ja jos tekee mieli maalata kaapin ovi vihreäksi tai punaiseksi, niin antaa mennä. Samalla sitä oppii. Auton jälleenmyyntiarvoa ajatellen tuunaukset on kuitenkin hyvä olla siistejä. Ja naarmut korjattuna, jos siitä meinaa luopua. Misevallekin tuli viime kesänä muutama tosi hieno itse tuunattu auto, eikä ne kovin pitkään pihalla edes viihtyneet. Kunhan autot on siistejä, niin kyllä ne yleensä omistajaakin vaihtavat. Ja meillä Misevallahan tuohon siisteyteen kiinnitetään erityistä huomiota. Siitä saadaan monesti myös kiitosta.
Täällä reissussa pizzerioiden testaaminen Italiassa jatkuu. Matkaparkilta matkaparkille ja usein pienistä kaupungeista löytyy kiinnostavia pizzapaikkoja mihin tutustua. Ei yhtään pöllömpää hommaa.
Matkaterveisin,
Mirko Kekkonen