Kevät ja valo
Jospa tällä kertaa päästäisiin aiheeseen. Tuo kahvi vei niin mukanaan ja innostuin siitä kirjoittamaan. Ja sanotaanko, että me suomalaiset innostumme myös monesti kahvista keskustelemaan. Ehkä tuo meidän kahvinkulutus on sitä luokkaa, että olemme jonkin sortin asiantuntijoita. Monesti tietyt aiheet reissun päällä ovatkin jonkinlaisia keskustelun herättäjiä. Ruoka, hinnat, kahvi, upeat pysähdyspaikat, pyykki, autojen tekniikka ja vessa tottakai. Kun tien päällä jaetaan vielä samaa arvomaailmaa, niin nopeasti keskustelut venyvät pitkiksi. Italiassa, Materassa osuttiin samalle parkkikselle toisen suomalaisparin kanssa. Ja eihän siitä keskustelusta meinannut tulla loppua. Varsinkin kun heillä oli itse rakennettu retkis alla. Eikä siinä loppujen lopuksi mennyt kovin kauan kun esiteltiin autoja toisillemme illan pimeydessä. Pieni maailma ja mukava kohtaaminen.
Kiitos tosiaan palautteesta mitä olen saanut. Lämmittää aina sydäntä, jos joku jaksaa antaa hetken elämästään ja kirjoittaa jotain takaisin. Tällä reissulla on muutenkin tullut paljon viestejä Instaan. Ja onkin ollut kiva tutustua uusiin ihmisiin. Monesti se oma profiili näyttää kuitenkin jonkinlaisen peilikuvan ihmisistä ja sitä kautta pääsee tutustumaan päälisin puolin. Ja vaikka sosiaalisesta mediasta voi olla montaa mieltä, niin reissatessa some tuo monesti ihmisiä yhteen. Ainakin oman kokemuksen perusteella. Tälläkin reissulla on tavattu paljon upeita ihmisiä. Ja uskon että jatkossakin.
Kun tähän alaan on hypännyt töihin ja alkanut seuraamaan koko matkailukulkine skeneä, niin moni näyttäisi viettävän talvea jossain päin etelää. Emme ole siis ainoita. Ja tänä vuonna reissussa on kuullut, että ihmisiä on muutenkin enemmän liikkeellä autoilla. Eikä vain Suomesta. Moni on tuntunut ajattelevan, että isoin buumi matkailuautojen osalta on alkanut laantua, mutta kokemus Euroopassa näyttää toisin. Toki Suomessa on käyty keskustelua verojen noususta ja mietitty vaikuttaako se jotenkin. Historian valossa ei, koska vuosien varrella kulut on nousseet monessakin asiassa. Varsinkin jos matkailuautoilu on kausiluonteista, niin veron nousu jää hyvinkin maltilliseksi. Puhutaan enää kympeistä kuukausi tasolla. Ja ehkä ne on vain elämässä valintoja. Oli se sitten tapa asua tai harrastaa, niin yleensä raha siihen löytyy. Aika myös näyttää luoko veronkorotus siirtymää takaisin matkailuvaunuiluun.
Caravan lehdessä oli esimerkki autoverosta. 3500 kilon autosta vero on 3,65 euroa päivässä, viikossa se tekee 25 euroa. Jos liikennekäytön katkaisee kuudella eurolla, niin viikon seisottaminen lyö jo leiville. Ja viime vuonnahan matkailuautojen ensirekisteröinnit kasvoivat 10,20%. Kappalemäärissä 110 enemmänkuin vuonna 2023. Näiden valossa tahti ei ainakaan ole hidastumassa.
Meillä jokaisella on omat aikataulumme ja arkemme. Tässä kun tehdään matkaa jo Suomea kohti, niin osa taas tekee lähtöä Euroopan lämpimimpiin osiin. Muutama autolla kulkeva, joita seuraan, pääsivät juuri Kreikkaan. Katsottiinkin tässä kartasta, että meillä on vielä edessä Anconan kaupunki Italiassa, mistä voisi ottaa laivan takaisin Kreikkaan. Enkä voi sanoa etteikö houkuttaisi. Paluumatka on tietyllä tavalla aina hieman tylsä. Vaikka kuinka yrittäisi itselleen perustella, mitä kaikkea kivaa matkalla on edessä, niin silti. Ja oikeasti Italia on ollut mahtava maa tutustua lisää. Voisi sanoa, että se on antanut maasta uudenlaista kuvaa ja avannut silmiä Italiasta matkailumaana autolla. Tulen kirjoittamaan Italiasta vielä oman blogi osuuden erikseen. Maana Italia ei ole vieras, sillä täällä on tullut käytyä vajaa kymmenen kertaa jo aiemmin.
Kevät tekee tuloaan Etelä-Euroopassa ja ehkä sekin tekee Suomeen palaamisen vähän ankeaksi. Juuri kun täällä kukat alkaa kukkimaan ja perhoset valloittavat heinikkoja, niin suuntana onkin Suomen pakkanen ja lumi. Noh, meidän sosiaalisen median taituri, Iida laitteli juuri viikolla videota Turengista ja ääninäytteen sirkuttavista linnuista. Eli on se kevät jo Suomessakin tuloillaan. Ja tavallaan tässä reissatessa saa kokea kevään kahteen kertaan. Autolla matkaamisen etuja, vuodenaikoja voi kokea eri paikoissa moneen kertaan. Menomatkalla Kreikkaan syksy muuttui Romaniassa nopeasti talveksi ja Kreikassa takaisin alku syksyksi. Ja täällä Italiassa on välillä saanut nauttia yöpakkasistakin. Tarpeeksi korkealle kun menee, niin alkaa viilenemään. Kunhan aurinko paistaa, niin loppu on vain pukeutumiskysymys.
Kevät tarkoittaa myös matkailukulkine sesongin alkua Suomessa. Heti kun päivät pitenee ja aurinko näyttäytyy, niin omassa työssä huomaa että kiire alkaa. Turengissa on palkattu kesää varten jo tuoreita muskeleita ja kieltämättä itselläkin ajatukset on hieman töissä. Tai omalla tavallaan ne on kokoajan olleet, mutta onhan tuo kesäsesonki oma juttunsa. Odotan niitä lämpimiä päiviä, kun voi shortsit jalassa esitellä pihalla autoja. Juosta meidän fixin puolelle kyselemään Ninnalta taas mitä ihmeellisempiä kysymyksiä. Ja aamukahveja työkavereiden kanssa. Yhdessä tekemistä ja onnistumisia. Niistä on hyvä kesä tehty.
Ja vaikka reissu on ollut mahtava kaikinpuolin, niin kyllä Suomen kevättä ja aina odottaa. Sitä valon määrää. Se muuttaa meitä. Sen huomaa ympärillä olevista ihmisistä, ystävistä ja sen huomaa itsestä. Se on yksi iso syy miksi tällä autolla on lähdetty etelään. Ei lomailemaan tai hakemaan rusketusta. Vaan etsimään uusia kokemuksia ja rauhoittumaan. Valaisemaan omia ajatuksia miten maailma makaa ja ehkä taas selkeyttämään sitä, mikä tässä elämässä on tärkeää.
Taas jäin horisemaan kaikkea muutakuin piti. Ajatuksia tien päältä, se ainakin toteutuu blogissa hyvin. Kevät ja paluu nostaa kirjoittamaan ajatuksia. Mutta jatketaan seuravalla kerralla. Kuten sanoin, palautteissa nousi aikalailla samoja tavaroita mitä ehdinkin käydä läpi. Mutta, ehkä löytyy nimenomaan yksi tavara mikä on todella tärkeä reissussa ja siihen liittyen saadaan varmasti lisää jutun juurta. Ja ainahan nämä kirjoitukset lähtee rönsyilemään. Ainakin itsestä se on mukavaa.
Matkaterveisin,
Mirko Kekkonen
PS: Kevät tulee, joten täytin blogin kukkasilla. Olkaapa hyvät. Tunnistitko muuten viimeisen kuvan kukkaa?